Kehoni on temppelini ...jonne välillä kaadan viinaa ja jätän hirveä sotkun

Kerronpa pari sanaa liikunnasta. Silläkin uhalla, että tämä alkaa muistuttaa enemmän elämäntapablogia. Työssä jaksamiseen ja sen kautta myös kertyviin eläkesäästöihin tämä kuitenkin liittyy.

En ole todellakaan mikään himourheilija, sanan vähäisimmässäkään merkityksessä. En oikeastaaan edes pidä urheilusta enkä ole koskaan saanut kaikkien mainostamaa endorfiinin tuottamaa hyvänolon tunnetta. Aloin kuitenkin pitämään kunnostani huolta muutama vuosi sitten seuratessani sukulaisteni riutumista erilaisten sairauksien parissa. Perintötekijöilleen tai tapaturmille ei kukaan mahda mitään, mutta siihen mitä pistää suuhunsa ja miten paljon liikkuu, voi jokainen vaikuttaa helposti.

Pyrin urheilemaan vähintään kolme kertaa viikossa ja urheilulla en nyt tarkoita golffaamista tai keilaamista, vaan jotain liikuntaa, missä hengästyy, syke nousee vähintään kaksinkertaiseksi ja tulee kunnolla hiki. Siihen ei tarvita sykevöitä tai proteiinipirtelöitä, vaan riittää kun laittaa töppöstä toisen eteen tavalla tai toisella. Urheilun lisäksi vältän hissejä, autolla ajamista ja julkisia liikennevälineitä niin paljon kuin mahdollista ja kuljen ennemmin kävellen tai polkupyörällä paikasta toiseen.

Vaikka en itse urheilusta saakaan mielihyvää, olen sen ansiosta ollut mielestäni huomattavasti terveempi. Minulla on ehkä kerran vuodessa pieni flunssa eikä juuri muita ongelmia terveyden kanssa. Kaikkein merkittävin vaikutus minulle sillä on kuitenkin mielialaan. Olen lievästi sanottuna alakuloisuuteen taipuvainen ihminen ja urheilulla on ollut mielestäni selvä positiivinen vaikutus tähän. Olen urheilemisen seurauksena iloisempi, reippaampi eikä pikkuasiat nypi kohtuuttomasti.

Sopusuhtaiseen vartaloon riittää, kun ei syö enempää kuin kuluttaa, that's it. Ihan turha selittää, että olet isoluinen tai sinulla on poikkeuksellisen hidas aineenvaihdunta. Ei ole! Olet lihava, koska syöt liikaa. Ei siihen tarvita ihmedieettejä eikä kuuriluonteisia ruokavalion muutoksia, joiden jälkeen lösähtää välittömästi uudelleen vähintään samoihin mittoihin.

Olen perso viinalle ja suolaisille ja rasvaisille ruuille ja joskus saattaa mennä viikkokin urheilematta, mutta kokonaisuutena noudatan melko terveellistä elämäntapaa. Jos hyvin käy, kupsahdan huippuhotellissa Las Vegasissa 99-vuotiaana mallasviskissä marinoituneena ja kokaiinipöllyissäni 18-vuotiaan prostituoidun päälle, elettyäni siihen asti terveenä.

Kuten alussa totesin, joihinkin asioihin ei pysty vaikuttamaan millään määrällä urheilua tai itujen syömistä, joten tärkeintä on pyrkiä nauttimaan elämästä.

p.s. Sijoitusrintamalla on edelleen hiljaista minun osaltani. Parin tonnin veromätkyt pitävät huolen siitä, että vähään aikaan ei ole ylimääräistä sijoitettavaa. Saattaa olla muutenkin hyväksi odotella pari kuukautta ennen uusia sijoituksia maailmantalouden kriisin jyllätessä.