Kerronpa pari sanaa liikunnasta. Silläkin uhalla, että tämä alkaa muistuttaa enemmän elämäntapablogia. Työssä jaksamiseen ja sen kautta myös kertyviin eläkesäästöihin tämä kuitenkin liittyy. En ole todellakaan mikään himourheilija, sanan vähäisimmässäkään merkityksessä. En oikeastaaan edes pidä urheilusta enkä ole koskaan saanut kaikkien mainostamaa endorfiinin tuottamaa hyvänolon tunnetta. Aloin kuitenkin pitämään kunnostani huolta muutama vuosi sitten seuratessani sukulaisteni riutumista erilaisten sairauksien parissa. Perintötekijöilleen tai tapaturmille ei kukaan mahda mitään, mutta siihen mitä pistää suuhunsa ja miten paljon liikkuu, voi jokainen vaikuttaa helposti. Pyrin urheilemaan vähintään kolme kertaa viikossa ja urheilulla en nyt tarkoita golffaamista tai keilaamista, vaan jotain liikuntaa, missä hengästyy, syke nousee vähintään kaksinkertaiseksi ja tulee kunnolla hiki. Siihen ei tarvita sykevöitä tai proteiinipirtelöitä, vaan riittää kun laittaa töppöstä toisen eteen ...
pienen miehen hiljainen sijoitusblogi – amatöörimäistä osakesäästämistä jo vuodesta 2009