Siirry pääsisältöön

Kehoni on temppelini ...jonne välillä kaadan viinaa ja jätän hirveä sotkun

Kerronpa pari sanaa liikunnasta. Silläkin uhalla, että tämä alkaa muistuttaa enemmän elämäntapablogia. Työssä jaksamiseen ja sen kautta myös kertyviin eläkesäästöihin tämä kuitenkin liittyy.

En ole todellakaan mikään himourheilija, sanan vähäisimmässäkään merkityksessä. En oikeastaaan edes pidä urheilusta enkä ole koskaan saanut kaikkien mainostamaa endorfiinin tuottamaa hyvänolon tunnetta. Aloin kuitenkin pitämään kunnostani huolta muutama vuosi sitten seuratessani sukulaisteni riutumista erilaisten sairauksien parissa. Perintötekijöilleen tai tapaturmille ei kukaan mahda mitään, mutta siihen mitä pistää suuhunsa ja miten paljon liikkuu, voi jokainen vaikuttaa helposti.

Pyrin urheilemaan vähintään kolme kertaa viikossa ja urheilulla en nyt tarkoita golffaamista tai keilaamista, vaan jotain liikuntaa, missä hengästyy, syke nousee vähintään kaksinkertaiseksi ja tulee kunnolla hiki. Siihen ei tarvita sykevöitä tai proteiinipirtelöitä, vaan riittää kun laittaa töppöstä toisen eteen tavalla tai toisella. Urheilun lisäksi vältän hissejä, autolla ajamista ja julkisia liikennevälineitä niin paljon kuin mahdollista ja kuljen ennemmin kävellen tai polkupyörällä paikasta toiseen.

Vaikka en itse urheilusta saakaan mielihyvää, olen sen ansiosta ollut mielestäni huomattavasti terveempi. Minulla on ehkä kerran vuodessa pieni flunssa eikä juuri muita ongelmia terveyden kanssa. Kaikkein merkittävin vaikutus minulle sillä on kuitenkin mielialaan. Olen lievästi sanottuna alakuloisuuteen taipuvainen ihminen ja urheilulla on ollut mielestäni selvä positiivinen vaikutus tähän. Olen urheilemisen seurauksena iloisempi, reippaampi eikä pikkuasiat nypi kohtuuttomasti.

Sopusuhtaiseen vartaloon riittää, kun ei syö enempää kuin kuluttaa, that's it. Ihan turha selittää, että olet isoluinen tai sinulla on poikkeuksellisen hidas aineenvaihdunta. Ei ole! Olet lihava, koska syöt liikaa. Ei siihen tarvita ihmedieettejä eikä kuuriluonteisia ruokavalion muutoksia, joiden jälkeen lösähtää välittömästi uudelleen vähintään samoihin mittoihin.

Olen perso viinalle ja suolaisille ja rasvaisille ruuille ja joskus saattaa mennä viikkokin urheilematta, mutta kokonaisuutena noudatan melko terveellistä elämäntapaa. Jos hyvin käy, kupsahdan huippuhotellissa Las Vegasissa 99-vuotiaana mallasviskissä marinoituneena ja kokaiinipöllyissäni 18-vuotiaan prostituoidun päälle, elettyäni siihen asti terveenä.

Kuten alussa totesin, joihinkin asioihin ei pysty vaikuttamaan millään määrällä urheilua tai itujen syömistä, joten tärkeintä on pyrkiä nauttimaan elämästä.

p.s. Sijoitusrintamalla on edelleen hiljaista minun osaltani. Parin tonnin veromätkyt pitävät huolen siitä, että vähään aikaan ei ole ylimääräistä sijoitettavaa. Saattaa olla muutenkin hyväksi odotella pari kuukautta ennen uusia sijoituksia maailmantalouden kriisin jyllätessä.

Kommentit

  1. "Jos hyvin käy, kupsahdan huippuhotellissa Las Vegasissa 99-vuotiaana mallasviskissä marinoituneena ja kokaiinipöllyissäni 18-vuotiaan prostituoidun päälle, elettyäni siihen asti terveenä".

    Hyvin sanottu :D

    VastaaPoista
  2. Mallasviskeistä puheenollen, olisiko jossain vaiheessa avata salkun lisäksi myös viskikaapin sisältöä täällä blogissa? Itseäni ainakin kiinnostaisi, ja ovathan nekin omalla tavallaan sijoituksia :)

    VastaaPoista
  3. Ei hullumpi ajatus. Itseasiassa juuri mietin blogin aihepiirin laajentamista lifestyle-osastolle. Pitääpä pohtia.

    Ostin hiljattain uusia viskilaseja. Ei ne mitenkään ihmeellisiä ole, mutta niissä on erinomainen hinta-laatu-suhde. Kyseessä on viralliselta nimeltään "The Glencairn Glass" ja niitä saa monesta paikasta vitosen kappalehintaan:
    http://www.chezmarius.fi/2009/12/07/glencairn-single-malt-viskilasi/

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut kirjoitukset

Miten ostan pörssiosakkeita - käytännön ohjeet

Ties vaikka joku saisi tästä apua ja näkeepähän ummikko miten helppoa osakkeiden ostaminen on.

Osakkeiden valintaan en osaa antaa vinkkejä, mutta välittäjän valintaan kyllä. Pörssiosakkeiden omistaminen edellyttää arvo-osuustiliä ja sellaisen voi hankkia vaikka omasta tilipankistaan tai muulta arvo-paperivälittäjältä, joka ei ole välttämättä ole sidoksissa tilipankkiisi. Arvopaperivälittäjissä ratkaisevin ero on hinta. Ns. online-välittäjillä verrattuna kivijalkapankeihin on usein myös laajempi valikoima eri markkinoilta ostettavia sijoitustuotteita. Esimerkiksi ulkomaisia indeksiosuusrahastoja tai erikoisempia yrityksiä eksottisemmilta markkoinoilta voi olla vaikeaa tai mahdotonta saada ostettua oman pankin kautta. Kivijalkapankkisi mainostaa sinulle varmasti mainioita tietopalveluitaan ja analyysejään, joihin pääsee käsiksi avaamalle heille arvo-osuustilin. Kokemukseni mukaan vastaavat tai jopa paremmat analyysipalvelut on saatavissa ihan samalla tavalla myös muilta välittäjiltä. Ra…

Annuiteetti, tasalyhennys, kiinteä tasaerä...

...3kk euribor, kiinteä korko, apua! Näitä on tullut kelailtua viime aikoina. Paljon on tapahtunut sitten edellisen kirjoitukseni ja olen päätynyt ostamaan oman asunnon. Varsinainen loppukauppa on vielä edessä ja minulla on vielä hieman aikaa kilpailuttaa lainatarjouksia.

Olen pyytänyt tarjouksen OP:sta, Sampo pankista ja Nordeasta. Lainan hinnassa ja kuluissa ei ole käytännössä mitään eroa enkä siksi jaksa vaivautua enää pyytämään tarjousta muualta. Kaikki tarjoavat marginaaliksi 0,75% ja viitekoron saa valita vapaasti. Pankin edustajat kovasti painostavat sitomaan lainan kolmen tai viiden vuoden kiinteän koron jaksoon. Kokonaiskoroksi tälle viiden vuoden jaksolle tarjotaan 2,75%. Minulla alkaa aina hälytyskellot soimaan, kun pankki kovasti jotain tyrkyttää. Tuskin ne silloin ainakaan minun etuani ajattelevat. Kaiken maailman turvatuotteita tarjotaan myös, mutta ennemmin asetan kuukausierän mahdollisimman pieneksi, jotta pystyn säästämään osakkeisiin ihan oman turvani.

Nordea on ain…

Säästäminen ja eläminen osinkotuloilla vanhana

En ole kovin tarkkaan laskenut paljonko rahaa pitää laittaa vuosittain sivuun saadakseen riittävästi osinkotuloja ja voidakseen elää pelkästään niillä. Oletan, että pakollisiin asumiskustannuksiin ei asuntolainan jälkeen kulu kuin yhtiövastikkeen verran ja tämän lisäksi rahaa menee välttämättömyyksiin, kuten kotivakuutukseen, laajakaistaliittymään, brandyyn ja trappistioluisiin. 500 euroa luulisi karkeasti arvioiden riittävän mainiosti pakollisiin menoihin ja siihen päälle muutama satanen ruokaan ja huvituksiin.


Toivon pystyväni laittamaan sijoituksiin ehkä 700 euroa kuukaudessa ja saavani sijoitukselle viiden prosentin vuosituoton. Eikös viisi prosenttia ole aika hyvin linjassa osakemarkkinoiden keskimääräisen tuoton kanssa? Tästä seuraa kahdenkymmenen vuoden aikana korkoa korolle ja lopputuloksena vajaa 290 000 euroa pääomaa.

Jos hyvin käy, kahdenkymmenen vuoden kuluttua tuo rahasumma tuottaa osinkotuloina edelleen viisi prosenttia vuosittain, lisäämättä uutta rahaa muuten salkkuun.…