keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Tulotaso on oma valinta

En ole kesän jälkeen tehnyt kirjoittamisen arvoisia siirtoja sijoituksissa ja siksi blogi on jatkanut kesälomaansa markkinamylleryksestä huolimatta. Myllerrys henkilökohtaisessa elämässäni on lisäksi vähentänyt kiinnostusta kirjoittamiseen tai sijoitusasioihin ylipäätään.

Olen ammatiltani ohjelmistosuunnittelija. Käyntikortissa lukee jotain fiinimpää, mutta itse työ on sitä itseään. Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen kirjoittanut enemmän ohjelmakoodia kuin ihmisten luettavaksi tarkoitettua tekstiä ja siksi järkevien, saati kiinnostavien lauseiden muodostaminen on minulle jokseenkin työlästä, vaikka en pidä itseäni stereotyyppisenä nörttinä.  Tämä blogi on minulle oikeastaan ainoa paikka, johon kirjoitan suomeksi jotain muuta kuin työhöni liittyvää, jos ei lasketa Facebookin status-päivityksiä ja eihän me lasketa. Sijoitustouhun ohella siis, tämä on samalla minulle paikka opetella kirjoittamista, mikä ei ole ollenkaan hullumpi taito.

Työtön tuttavani hiljattain nurisi persaukisuuttaan ja aloimme keskustemaan ammatinvalinta-asioista. Väitin että tulotaso ja osaltaan myös oma työllisyys on Suomen kaltaisessa maassa normaaliälyiselle ja terveelle ihmiselle oma valinta. Hän ei väittänyt vastaan. Kaikilla on samat edellytykset opiskelupaikan hankkimiseksi ja siten omalle työllistymiselle. Toisilla tämä tapahtuu määrätietoisemmin kuin toisilla. Minusta piti tulla humanisti, mutta sattuman kautta ajauduin it-hommiin. Kohtalon polut olivat valmiina myös automekaanikon ja alkoholistin loistokkaalle uralle.


Työssäni on mielestäni erinomainen panos-tuotto-suhde ja olen tyytyväinen valitsemaani uraan, vaikka se ei ollutkaan "unelma-ammatti". Muistaakseni tilastojen mukaan Suomessa pääsee neljän tonnin kuukausiliksalla parhaiten tienaavan kymmenen prosentin joukkoon. Siihen porukkaan pääsee näissä hommissa helposti.

Minulla ei ole ylippilastutkintoa kummempaa tutkintoa eikä opiskeluistani ole toistaiseksi ollut yksikään työnantaja kiinnostunut. Ensimmäiseen alan työpaikkaan pääsyä helpotti varmasti juuri aloitetut Yliopisto-opinnot, mutta siihen se opiskelu sitten jäikin. Mielestäni tämä työ muistuttaa siinä mielessä perinteistä käsityöläisammattia, että tämän työn voi oppia vain tekemällä.

Juontajaksi tai mallin uralle haluavalla voi olla aika hiljaista työllistymisen suhteen ja vähemmän hohdokkaalta vaikuttava uravalinta voi loppujen lopuksi mahdollistaa paljon hohdokkaamman elämän. Olen ollut atk-hommissa 2000-luvun alusta ja siitä lähtien työtilanne on ollut erinomainen koko ajan. Olen saanut kahdesti kenkää "tuotannollisista ja taloudellisista syistä", mutta en ole ollut päivääkään työttömänä. Tällä hetkellä työkokemusta on jo sen verran ja kokeneista tekijöistä pulaa, että töitä ei tarvitse hakea, vaan minua haetaan töihin. Tämä vaikuttaa myös siihen, että pystyn melko vapaasti päättämään vapaistani, palkastani ja muista eduista eikä työnantaja uskalla juurikaan pistää hanttiin. Alan yrityksissä on usein matala hierarkia ja asiantuntijoita arvostetaan, toisin kuin esimiehiä ja myyntimiehiä. Pidettäköön tätä atk-hommien pienenä mainospuheena.

p.s. Päivitin salkkusivuille sijoitusteni tilanteen, ettei mene pelkäksi avautumiseksi.

2 kommenttia:

  1. Oma valinta kyllä, mutta tietyn iän jälkeen tämän valinnan peruminen ja tekeminen uudestaan hankaloituu eksponentiaalisesti.

    Tästä tulikin mieleeni USA:ssa remeltävä Occupy Wall Street -liike, jonka jäsenet ovat tehneet elämässään valintoja ja opiskelleet mitä on miellyttänyt ja nyt ihmettelevät kun työpaikkoja naistutkimuksen ja taidehistorian alalla ei olekaan. Tämä on tietysti Wall Streetin ahneuden syy.

    VastaaPoista
  2. Oma valinta? Sanoisin että elämäntapa/-tyyli on oma valinta ja menoihin voi useimmiten vaikuttaa enemmän kuin tuloihin. Sillä olen päätynyt noin viiden tunnin työviikkoon joka on aivan riittävä (www.5tuntia.com). Ollut aina, nykyään tosin sillä elää jo liiankin leveästi. Mutta onpahan aikaa vaikka blogin kirjoittamiseen.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...